Tämä kevät on ollut erilainen. Lähdimme huhtikuun alussa mieheni työkomennukselle Keski-Eurooppaan. Olemme täällä koko perheen kanssa kolme kuukautta. Minä jäin opintovapaalle ja saan aikuiskoulutustukea (brutto noin 1400e/kk).
Olen päivisin kotona 3,5-vuotiaan lapsemme kanssa. Käymme yleensä aamupäivisin leikkipuistossa ja usein iltaisin saatamme lähteä koko perheen kanssa käymään keskustassa. Täällä leikkipuistoissa käy huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin Suomessa. Leikkipuistoissa tuntuu käyvän lähinnä 1-2-vuotiaita lapsia, jotka ovat mummonsa kanssa liikenteessä. Lisäksi olen huomannut, että leikkipuistoissa lähinnä piipahdetaan vartin ajan. Itse viihdymme leikkipuistossa useita tunteja.
Täällä on ollut todella kivat kelit. Suomen ilmasto tuntuu todella epäreilulta. Toisaalta en ehkä kuitenkaan ole valmis muuttamaan pois Suomesta. Minun on vaikea sopeutua vieraaseen maahan ja oma työllistyminen tuntuu todella epätodennäköiseltä. En ole kotiäitimateriaalia, vaan haluan käydä töissä ja elää itsenäistä elämää. Ei ole kiva olla riippuvainen miehestä.
Kaipaan täällä "omaa elämää" ja sosiaalista kanssakäymistä. Olen melko arka lähtemään yksin minnekään, joten olen täällä lähinnä perheeni kanssa. Mieheni kaveri asuu naupurikaupungissa ja olemme tavanneet häntä pari kertaa viikossa. Tapaamiset ovat kiva piristysruiske minullekin.
Miten sitten rahoitamme koko perheen ulkomaankomennuksen? Minulla tuli juuri vuoden vaihteessa täyteen 8 vuotta työhistoriaa, joten kriteerit aikuiskoulutustuelle täyttyivät. Opiskelen avoimessa yliopistossa alaa, joka kiinnostaa minua, mutta en ole varma löytyykö minulta voimavaroja koko tutkinnon suorittamiseen.
Ulkomaankomennusta helpottaa se, että vuokrasimme Suomen kotimme. Saamme vuokratuloja 900 euroa kuukaudessa (josta maksamme vielä verot). Lisäksi mieheni saa päivärahaa noin 600 euroa kuukaudessa. Mieheni työnantaja maksaa kalustetun kaksiomme (vuokra 1600e/kk). Asunto on melko askeettisesti kalustettu ja olemme ostaneet tänne pieniä asioita, kuten säilytyskoreja, astioita ja lapselle leluja.
"Ylimääräiselle" rahalle onkin tarvetta, sillä rahaa menee täällä ihan eri tavalla kuin koti-Suomessa. Eniten täällä menee rahaa ruokakauppaan. En oikein osaa tehdä hintavertailua vieraassa maassa, joten kaupasta tulee ostettua vähän mitä sattuu. Arvioisin, että ruokakauppaan menee täällä noin 900 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi käymme ravintolassa syömässä vähintään joka toinen päivä. Arvioini ravintolaruoista on noin 1000 euroa kuukaudessa. Olemme jonkin verran käyneet lähikaupungeissa junalla, joten liikkuminenkin syö rahaa. Onneksi shoppailu ei kuulu täällä harrastuksiimme, kuten se ei kuulu Suomessakaan.
Toki säästöjäkin tulee Suomessa asumiseen verrattuna. Molemmilta jää työmatkaliikenne pois (minun osuuteni noin 50e/kk, mieheni noin 100e/kk). Lisäksi emme maksa päivähoitomaksua (290e/kk). Keskeytimme molempien kuntoklubijäsenuuden (65e/kk/hlö).
Uskoisin, että pystyn sijoittamaan melko samaan malliin kuin Suomessakin, ehkä jopa enemmän sillä "omia rahoja" kuluu todella vähän täällä, sillä en käy missään itsenäisesti ja käytämme rahaa vain perheemme yhteiseltä tililtä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti